2018

Kaupungistuminen ja slummien muodostuminen

Kaupungistuminen, jota kutsutaan myös urbanisaatioksi, nähdään yhteiskunnallisena ilmiönä, jossa yhä suurempi määrä ihmisiä muuttaa kaupunkeihin asumaan. Tämä kaupungistuminen on havaittavissa ympäri maailmaa maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kaupunki tarjoaa enemmän töitä ja mahdollisuuksia ihmisille, jonka takia asuminen halutaan keskittää niihin. Valitettavasti kaupungistuminen tuo mukanaan myös toisen ilmiön, slummien muodostumisen.

Kaupungistumisen historiaa

Kautta aikojen ihminen on elänyt yhteisöissä, kylissä ja kaupungeissa. Ilmiö ei siis sinällään ole mitenkään uusi. Nykyaikainen kaupungistuminen liitetään kuitenkin vahvasti myös modernisaatioon mikä on valloillaan koko maailmassa. Kaupungistuminen on jatkanut kasvuaan kautta aikojen ja sen käännekohtana pidetään aikaa, jolloin maaseudulla asuvien määrä on pienempi kuin kaupungissa asuvien. Monet tutkimukset tukevat todisteita siitä, että tilanne olisi jo kääntynyt näin päin.

Menneisyyden kaupungistumista ja nykyajan urbanisaatiota on vaikea verrata keskenään. Historiassa on selkeitä kaupunkikeskuksia kuten Rooman valtakunta, Egyptin kaupungit ja Kiinan suuret kaupungit. Ennen teollistumista ja vielä 1800-luvullakin yli 100 000 asukkaan kaupungit eivät olleet yleisiä. Mutta jo näissä antiikin ajan kaupungeissa on ollut oma alueensa köyhemmälle väestölle, jota on kutsuttu slummiksi.

Historian määritelmää kaupungista on myös hieman hankala tehdä, mutta yleisesti kaupungeiksi kutsuttiin niitä alueita missä asui kokoonsa nähden paljon ihmisiä, ja jossa asukkaat eivät osallistuneet ruoan perustuotantoon pientä sivutoimea lukuun ottamatta, vaan heidän elinkeinonsa tuli muista töistä. Myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on viitteitä kaupungistumisesta jo paljon ennen eurooppalaisten sinne saapumista. Kaupungistuminen on tapahtunut asteittain ja eri aikakausien aalloissa. Ensimmäinen suuri kaupunkiin ryntäys koettiin 1900-luvun alkupuolella, kun teollistuminen yleistyi ja ihmiset hakivat töihin eri tehtaille kaupunkeihin. Tällöin myös muiden palvelujen tarve alkoi lisääntyä ja niihin voitiin kouluttautua vain kaupungeissa. Kuitenkin vain kahdeksan prosenttia koko maailman väestöstä vuonna 1900 asui kaupungissa.

mekanisointi vähentää Manpowerin tarvetta

Seuraava suuri kaupunkiin muuton aalto koettiin 1950- ja 60- luvuilla. Siitä asti kaupungistuminen onkin jatkanut tasaista kasvuaan. Nykyään arviolta 55% maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Monessa maassa kaupungistumista yritetään hillitä ja hidastaa, mutta tulokset ovat melko huonoja. Köyhyys, ravinnon ja mahdollisuuksien puute ajaa ihmisiä maaseudulta kaupunkeihin. Maaseudulta muutetaan kaupunkiin usein sen takia, että mahdollisuudet maaseudulla vähenevät. Koneellistuminen vähentää ihmistyövoiman tarvetta ja erityisesti Afrikan maissa ilmastonmuutoksen aikaansaama kuivuus tekee elämisen kaukaisissa kylissä mahdottomaksi. Kehittyneissä maissa myös kaupunkilaisten suvaitsevaisuus ja eri elämäntyylien salliminen voi houkutella esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten halua elää vapaammassa ympäristössä.

Eläminen slummeissa

Erityisesti kehitysmaissa kaupunkien infrastruktuuri ei pysy kasvavan väestön mukana ja sen takia alkaa syntyä erilaisia hökkelikyliä, toiselta nimeltään slummeja, kaupungin ympärille. Niissä ei ole yleensä tarjolla edes alkeellisempia palveluita. Tuloerot kasvavat, työttömyys on todellinen ongelma, rikollisuus lisääntyy, huumekauppa yleistyy ja naiset joutuvat prostituution tielle. Slummit muodostuvat kaupunkien köyhimmille alueille. Niihin pakataan liikaa ihmisiä liian pieneen tilaan, joten ihmisen perusedellytykset hyvälle elämälle eivät millään täyty. Kaupungit eivät pysy mukana liian nopean väestönkasvun takia ja täten vapaita asuntoja ei riitä kaikille. Slummiin päätyvät usein köyhät maaseudulta tulevat ihmiset.

Slummeissa asuvat ihmiset on pakattu hyvin pieniin yksinkertaisiin asuntoihin. Köyhimmissä maissa ne voivat koostua jopa pelkistä pahvilaatikoista. Asunnottomuus on myös erittäin yleistä ja katulapsia on paljon. Slummit ovat erittäin epähygieenisiä, sillä niissä ei ole tarvittavia viemäriverkostoja ja muuta kaupunkisuunnittelun perusstruktuureja. Slummeissa on paljon sairauksia, erilaiset kulkutaudit kuten kolera leviävät niissä nopeasti, päihderiippuvuudet ovat suuri ongelma ja köyhyys ajaa ihmisiä rikollisuuteen. Lasten ei ole mahdollista käydä koulua, mikä vain johtaa jatkuvaan köyhyyden kierteeseen.

Comments are closed.

2018 | Pata Kukko