2018

Kaupungistuminen ja sen vaikutus ympäristöön

Nykypäivänä melkein jokainen maa on kokemassa kaupungistumisen vyyhtiä, jolla on monet vaikutukset moneen eri asiaan. Kaupungistuminen tarkoittaa sitä, että kaupungit kasvavat ja ihmisiä muuttaa maalta enemmän ja enemmän kaupunkiin. Tämä tarkoittaa asutuksen vähenemistä ja sitä kautta maaseutujen elinehtojen pienenemistä. Termiin sisältyy myös käsitys uusien kaupunkien synnystä ja maalaiskylien kehittämistä kaupungeiksi.

Kaupunkeja on ollut maailmassa olemassa jo vuosituhansien ajan, joten kaupunkien synty ei ole kuitenkaan uusi juttu. Nykyinen massa kaupungistuminen on osa tämän päivän yhteiskunnan modernisoitumista. Kaupungistuminen alkaa kun kaupunkien väestönkasku ohittaa maaseutujen väestönkasvun, jonka jälkeen maaseutujen väestö kääntyy laskuun muuttoliikkeen myötä. Tämän jälkeen väestö alkaa myös vähentyä pienemmissä kaupungeissa ja rupeaa keskittymään pelkästään isompiin kaupunkeihin. Tämä aiheuttaa suurten kaupunkien räjähdysmäisen kasvun, joka taas lisää työpaikkoja isoissa kaupungeissa ja vähentää niitä pienissä yritysten kuihtumisen myötä. Tästä taas seuraava vaihe on, että suurten kaupunkien asukkaat rupeavat asuttamaan kaupungin lähialueita, jolloin kaupungin pinta-ala rupeaa kasvamaan ja kaupunkeja rupeaa yhdistymään toisiinsa.

Kaupungistumisen aloittamisena pidetään sitä, että kaupungeissa rupesi asumaan enemmän ihmisiä kuin maaseuduilla. Tarkkaa aikaa tälle käännekohdalle ei tiedetä, mutta kaupungistumisen arvellaan alkaneen vuonna 2008. Kaupunkilaisten määrän on arvioitu nousevan vuoteen 2030 mennessä jopa viiteen miljardiin, joka tarkoittaisi, että kaupungeissa asuisi 70 prosenttia maapallon ihmisistä.

Kaupungistuminen Suomessa

Tutkimuksen mukaan Suomessa asui noin 84 prosenttia väestöstä kaupungistuneilla urbaaneilla alueilla jo vuonna 2011. Kuitenkin tilastokeskuksen tutkimuksen ja asuinjaottelun mukaan vasta 70 prosenttia suomalaisista asui kaupunkialueilla vuonna 2016, 7 prosenttia kaupungin läheisellä maaseudulla ja 6 prosenttia maaseudun keskustaajamissa. Suurin osa kaupungistumisesta johtuu länsimaalaisesta teollistamisesta, joka luo enemmän työpaikkoja kaupunkeihin. Tällöin maalaisseudulla olevat ihmiset rupeavat muuttamaan kaupunkeihin työpaikkojen perässä.

Suomi kuitenkin aloitti kaupungistumisen myöhemmin kuin muut länsimaat. Tämä kuitenkin alkoi nopeasti ja suomi saatiin kaupungistettua jo vuonna 1970. Tämä on kuitenkin eri kaupungistumisen vyyhti kuin nykypäivänä, vaikka tällöinkin suurin syy kaupunkeihin muuttamisessa olivat lisääntyneet työpaikat ja mahdollisuudet. Yksi Suomen kaupungistamisen piirteistä on myös maahanmuutto, jolloin uusia ihmisiä saapuu jatkuvasti ulkomailta asuttamaan kaupunkia. Suurin osa maahanmuuttajista jää asumaan kaupunkiin niiden isompien mahdollisuuksien myötä. Usein juuri Suomeen muuttaneella saattaa olla vaikeuksia löytää esimerkiksi työpaikkaa maaseuduilta, joissa työpaikkojen määrä on muutenkin vähäistä. Nykyään Helsingin väestö kasvaa noin 1,2 prosentilla vuodessa ja suomen vieraskielinen väestö taas kasvoi 9 prosenttia vuodessa.

Kaupungistumisen ilmastovaikutukset

Kuten kaikella muullakin yleensä, on myös kaupungistumisella omat ympäristövaikutukset. Kaupungin ympäristövaikutukset usein liittyvät uuteen rakentamiseen, jolla pyritään laajentamaan kaupunkeja ja kulutuksen kasvuun, kun lähistöllä on saatavilla enemmän palveluita helpommin. Kaupungistumisen ympäristöhaasteet ja mahdollisuudet kävelevät yleensä käsikädessä, joka tekee kunnille lisääntyvän kasvun hallitsemisen hankalaksi. Näitä haasteita ovat liikakansoitus tai päinvastaisesti kansoituksen väheneminen, sosiaalisen epätasa-arvon lisääntymistä tai oikein hoidettuna vähentyminen, saasteiden ja liikenteen lisääntyminen. Nämä kaikki haasteet kuitenkin riippuvat kaupungista ja siitä, miten kaupunki ottaa haasteet vastaan. Länsimaissa kaupungistumisen ympäristöhaittoja on mahdollista välttää EU:n resurssien suuremmalla käytöllä, jolloin kaupunkeihin saadaan lisättyä työpaikkoja, joka lyhentää työmatkoja, jolloin matkat on mahdollista tehdä kävellen tai pyörällä. Tällöin saadaan myös lisättyä joukkoliikennettä, jolloin yksityisautoilu vähenee. Pienemmät asuinpinta-alat taas vähentävät energiankulutusta. Kerrostalon lämmittämiseen tarvitaan paljon vähemmän energiaa kuin omakotitalon, jolloin kaupungistumisen ympäristövaikutus on positiivinen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaupunkilainen käyttää huomattavasti vähemmän energiaa kuin maalainen. Tämä on kuitenkin aina hieman tapauskohtainen ja riippuu täysin verrattavista henkilöistä. Kehitysmaissa kaupungistumisella on taas päinvastaiset vaikutukset, jolloin kaupungistuminen aiheuttaa lisääntyvän kodittomuuden.

Comments are closed.

2018 | Pata Kukko